Tässä ja nyt

Huomaan usein pyöritteleväni päässäni asioita, joilla ei oikeasti ole suurempaa merkitystä tässä hetkessä. Asioita, joille ei voi edes tehdä mitään. Jumitun herkästi menneeseen ja elän niitä hetkiä päässäni uudelleen: miten asiat olisi pitänyt hoitaa, miten olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Aiheutan itselleni stressiä ja pahaa oloa näillä negatiivisilla ajatuksilla, enkä kiinnitä hyviin, positiivisiin asioihin niin paljoa huomiota. Unohdan elää nyt: olla onnellinen siitä mitä mulla on. Menneisyyttä ei voi vaihtaa, mutta onneksi tulevaisuuteen voi itse vaikuttaa!

Mä olen luonteeltani perus negatiivinen suomalainen. Oon valmiiksi jo asennoitunut siihen, että asiat tulevat menemään vituiksi. Tällöin tuo epäonnistuminen ei aiheuta suurta yllättymistä ja kaikki muu onkin pelkkää positiivista plussaa. :D – Pessimisti ei pety.

Viime talvi ja alkuvuosi olivat mulle todella raskasta aikaa. Työt, koulu, omat treenit ja muut velvollisuudet veivät paljon energiaa, ja olinkin todella väsynyt. Huomasin olevani kiukkuinen, turhautunut ja äärettömän stressaantunut. Kalenteri oli täynnä viikkoja eteenpäin, ja välillä olisi pitänyt olla useammassa paikassa samaan aikaan. Samalla olin huolissani tulevaisuudesta. Muutuin täysin aikaansaamattomaksi, eikä oikein mikään enää huvittanut. Pääni sisäinen pyörremyrsky vei voimat nauttia elämästä!

Mulla on myös todella paha tapa pitää asiat sisälläni. Muille ihmisille näytän sen, mitä haluan heidän näkevän. On helpompi hymyillä ja sanoa, että kaikki on hyvin, kuin kertoa ja selittää mikä tilanne oikeasti on. Se on mun suojakuori. Lähimmäiset ovatkin saaneet kestää kaiken sen turhautumisen, jonka olen heihin purkanut. Kiitos heille, jotka olivat läsnä ja tukena.

Keväällä telkkaria katsellessani huomasin kiroavan itsekseni sitä, kun nuo kevään ensimmäiset auringonsäteet häikivät silmiin… - Suutuin tästä ja pääni sisällä huusin itselleni: LOPETA!

Tämä hyvinkin eeppinen tilanne herätti mut siihen, että on oikeasti aika tehdä asioille jotain. Lopettaa negatiivisten asioiden vatvominen ja herätä takaisin tähän elämään. Tajusin, etteivät asiat muutu, jollen itse halua niitä muuttaa. Jokainen on kuitenkin loppupeleissä vastuussa omasta onnestaan!

Aloitin ihan pienin askelin. Ensimmäisenä piti löytää omaa aikaa. Piti opetella sanomaan ei. Rupesin keskittymään enemmän näihin positiivisiin ja hyviin asioihin: juttuihin joiden tekemisestä nautin ja jotka tuottavat iloa. Rupesin kirjoittamaan näitä hyviä juttuja paperille päivän päätteeksi. Ne olivat ihan tavallisia arjen asioita, joihin ei ollut aikaisemmin kerennyt kiinnittämään huomiota, eikä niille osannut antaa arvoa. Sitä huomasi äkkiä, että kuinka hyvin mulla asiat oikeasti ovat. Tuntui, kuin asiat olisivat järjestyneet kuin itsestään. Myönteinen elämänasenne on taito, jota voi jokainen opetella!

Miten tämä vaikutti mun omaan jaksamiseen? Mä nukun paremmin. Mä olen paljon energisempi. En vittuunnu ja ole niin ärtyisä, kuin ennen, vaan päinvastoin iloisempi ja hymyilen enemmän. Mulla on uskoa siihen, että asiat menevät hyvin myös tulevaisuudessa, kunhan muistan tehdä niiden eteen hiukan töitä. Eikä toi häikivä aurinkokaan enää ota päähän. J

JA niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, on mahdotonta elää positiivista elämää negatiivisella mielellä.

-Baulba