Mikä minusta tulee isona?

Kysymys joka nousee omassa päässä esille yllättävän usein. Ei suoranaisesti tuossa muodossa, mutta ajatuksena: Mitä mun kuuluisi tehdä. Takana on jo pari ammattitutkintoa täysin eri aloilta (ajoneuvoasentaja tutkinto 2013 ja merkonomin paperit 2017), ja työkokemusta kaikenlaisista hommista. Ja silti usein mietin, mitä haluaisin tehdä vaikkapa viiden vuoden kuluttua, millaista haluaisin elämän silloin olevan. Joo… Tiedän, ettei aina voi valita mitä haluaa, mutta kyllä se väkisin käy mielessä, jos ajattelee, että samaa hommaa tekisi vaikkapa sen 40 vuotta. Kyllä siinä kohtaa toivoisi, että työ olisi edes jollaintapaa mieluista. Tämä tietynlainen ahdistus tulevaisuudensuhteen alkoi jo ennen viimeistä valmistumista ja ollut enemmän tai vähemmän läsnä sen jälkeen.

Kun kirjoittaa Googleen edellä mainitun kysymyksen, ilmestyy näytölle useita ammatinvalintatestejä ”näin selvität, mikä minusta tulee isona”. – Helppoa. Sain vastaukseksi ’viestijä’. Olisipa tämä ollut näin simppeliä, kun viisitoistavuotiaana piti tehdä näitä isoja valintoja. Silloin, kun ei ollut mitään tietoa tulevasta, vaikkei sitä nytkään juurikaan löydy. Ja jos ajassa voisi palata taaksepäin, näin jälkikäteen toivoisin, että olisi siihen opiskeluun jaksanut paneutua hiukan ahkerammin. Tosin en tiedä, olisiko se loppupeleissä muuttanut mitään, vai olisivatko tulevaisuuden suunnitelmat nyt kirkkaammat, who knows.

Toisaalta olisi hienoa jatkaa opiskelua, toisaalta säännölliset tulot toisivat tietynlaista turvaa, ja ääripäänä olisi rakentaa jotain täysin omaa… Olen myös miettinyt ulkomailla työskentelyä. Ja kyllä, mä mietin näitä asioita todella paljon.

Aloitin tossa taannoin personal trainerin opinnot, sillä liikunta ja aktiivinen treenaaminen on kuulunut jo vuosia omaan päivittäiseen elämään. Tämä tuntui luontevalta, ja olisihan se hienoa päästä tekemään itselle rakasta asiaa työkseen. Vaikka edes pienissä osissa.

Kuva: WeHeartIt

Ja mitä itse monesti kuulee, kun asiasta keskustelee: ”kyllä sitä on aikaa tehdä…” tai ”sä olet vielä nuori…” Mutta totuus kuitenkin on, ettei sitä aikaa ole rajattomiin ja kukaan ei ole nuori ikuisesti. Ja niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, mikään ei muutu, jos ei sitä itse aio muuttaa. Yksi asia kuitenkin, mistä olen täysin varma, on oman hyvinvoinnin, jaksamisen ja onnellisuuden tukeminen. Työ on kuitenkin loppupeleissä niin iso osa ihmisen elämää ajallisesti, jos se ottaa enemmän kuin antaa, onko se sen arvoista? (Mä tiedän kyllä, täytyy käydä töissä, maksaa veroja ja tehdä paljon muutakin, mikä ei juurikaan kiinnostaisi). Voi olla, että olen jollain tapaa poikkeava, kun pidän outona ajatusta siitä, että tehdään monta vuosikymmentä töitä, että voi sitten vanhempana elää onnellista elämää. Itse haluaisin mieluusti olla onnellinen ennen tuota eläkeikääkin. Älkääkä nyt käittäkö väärin. En tarkoita, että onnellisuus on sitä, ettei tarvitse käydä töissä vaan, että työ olisi sellaista, joka tuo itselle iloa. 😊

Mä en tiedä, olenko mä ainoa, ketä kamppailee samankaltaisten ajatusten kanssa, vai onko mun ajatusmaailma jotenkin kieroutunut. Mä en myöskään aidosti tiedä, mitä sitä kuuluisi tehdä. Mitä sä tekisit, jos saisit valita? 😊

-Baulba

Nyt soi: Sanni - Hakuna matata