Kysymys joka nousee omassa päässä esille yllättävän usein.
Ei suoranaisesti tuossa muodossa, mutta ajatuksena: Mitä mun kuuluisi tehdä.
Takana on jo pari ammattitutkintoa täysin eri aloilta (ajoneuvoasentaja
tutkinto 2013 ja merkonomin paperit 2017), ja työkokemusta kaikenlaisista
hommista. Ja silti usein mietin, mitä haluaisin tehdä vaikkapa viiden vuoden
kuluttua, millaista haluaisin elämän silloin olevan. Joo… Tiedän, ettei aina
voi valita mitä haluaa, mutta kyllä se väkisin käy mielessä, jos ajattelee,
että samaa hommaa tekisi vaikkapa sen 40 vuotta. Kyllä siinä kohtaa toivoisi,
että työ olisi edes jollaintapaa mieluista. Tämä tietynlainen ahdistus
tulevaisuudensuhteen alkoi jo ennen viimeistä valmistumista ja ollut enemmän
tai vähemmän läsnä sen jälkeen.
Kun kirjoittaa Googleen edellä mainitun kysymyksen, ilmestyy
näytölle useita ammatinvalintatestejä ”näin selvität, mikä minusta tulee
isona”. – Helppoa. Sain vastaukseksi ’viestijä’. Olisipa tämä ollut näin simppeliä,
kun viisitoistavuotiaana piti tehdä näitä isoja valintoja. Silloin, kun ei
ollut mitään tietoa tulevasta, vaikkei sitä nytkään juurikaan löydy. Ja jos
ajassa voisi palata taaksepäin, näin jälkikäteen toivoisin, että olisi siihen
opiskeluun jaksanut paneutua hiukan ahkerammin. Tosin en tiedä, olisiko se
loppupeleissä muuttanut mitään, vai olisivatko tulevaisuuden suunnitelmat nyt
kirkkaammat, who knows.
Toisaalta olisi hienoa jatkaa opiskelua, toisaalta
säännölliset tulot toisivat tietynlaista turvaa, ja ääripäänä olisi rakentaa
jotain täysin omaa… Olen myös miettinyt ulkomailla työskentelyä. Ja kyllä, mä
mietin näitä asioita todella paljon.
Aloitin tossa taannoin personal trainerin opinnot, sillä
liikunta ja aktiivinen treenaaminen on kuulunut jo vuosia omaan päivittäiseen
elämään. Tämä tuntui luontevalta, ja olisihan se hienoa päästä tekemään itselle
rakasta asiaa työkseen. Vaikka edes pienissä osissa.
Kuva: WeHeartIt |
Ja mitä itse monesti kuulee, kun asiasta keskustelee: ”kyllä
sitä on aikaa tehdä…” tai ”sä olet vielä nuori…” Mutta totuus kuitenkin on,
ettei sitä aikaa ole rajattomiin ja kukaan ei ole nuori ikuisesti. Ja niin kuin
olen aikaisemminkin kirjoittanut, mikään ei muutu, jos ei sitä itse aio
muuttaa. Yksi asia kuitenkin, mistä olen täysin varma, on oman hyvinvoinnin,
jaksamisen ja onnellisuuden tukeminen. Työ on kuitenkin loppupeleissä niin iso
osa ihmisen elämää ajallisesti, jos se ottaa enemmän kuin antaa, onko se sen
arvoista? (Mä tiedän kyllä, täytyy käydä töissä, maksaa veroja ja tehdä paljon
muutakin, mikä ei juurikaan kiinnostaisi). Voi olla, että olen jollain tapaa
poikkeava, kun pidän outona ajatusta siitä, että tehdään monta vuosikymmentä
töitä, että voi sitten vanhempana elää onnellista elämää. Itse haluaisin
mieluusti olla onnellinen ennen tuota eläkeikääkin. Älkääkä nyt käittäkö
väärin. En tarkoita, että onnellisuus on sitä, ettei tarvitse käydä töissä
vaan, että työ olisi sellaista, joka tuo itselle iloa. 😊
Mä en tiedä, olenko mä ainoa, ketä kamppailee
samankaltaisten ajatusten kanssa, vai onko mun ajatusmaailma jotenkin
kieroutunut. Mä en myöskään aidosti tiedä, mitä sitä kuuluisi tehdä. Mitä sä
tekisit, jos saisit valita? 😊
-Baulba
Nyt soi: Sanni - Hakuna matata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti