Vahva, heikko vai ihan vain järkevä?

Mitä vahvuus oikeastaan edes on ja miten se määritetään?

Tein itse juuri päätöksen jättää kevään kilpailut välistä. Oma kunto ei vain ole sitä, mitä toivoisi sen olevan. Alkuvuosi on ollut todella rankka, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joskus liika on liikaa, ja nyt oli taas aika pysähtyä. Tekeekö tää mun päätös musta heikon? No… Joku varmasti pitää mua luovuttajana – myönnän itse ajatelleeni samoin. Ne, jotka näin ajattelevat, eivät ikinä todennäköisesti edes halunnut mun onnistuvan. Oon kuitenkin onnellinen siitä, että mulla on ystäviä, jotka jaksaa uskoa muhun. Jaksaa kannustaa ja olla tukena. Tän päätöksen tekeminen ei ollut helppoa, ja se vaati multa todella paljon. Joskus vahvuutta on myös myöntää, että on heikko.

Vahvuutta voidaan mitata ihan konkreettisesti, mutta entäs henkisen puolen vahvuudet? Elämässä tapahtuu asioita, joihin ei välttämättä pysty itse edes vaikuttamaan. Toiset ihmiset vaan kestää enemmän paskaa kuin toiset. Omalla suhtautumisella asioihin on tietenkin todella suuri merkitys, mutta joskus vahvimmatkin väsyy.

You, me, or nobody is gonna hit as hard as life.
But it ain't about how hard you hit;
It's about how hard you can get hit
and keep moving forward.
How much you can take and keep
moving forward.
That's how winning is done.
- Rocky Balboa

Oon itse ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut henkisen puolen merkityksestä treenaamisessa ja ihan ylipäätään, miten näitä vahvuuksia voi hyödyntää ihan jokapäiväisessä elämässä. Olen opetellut tietoista läsnäoloa: treenatessa osaan sulkea kaiken muun ympäriltäni ja keskityn pelkästään siihen mitä teen. Kun vietän aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa, haluan olla oikeasti läsnä, koska välitän. Haluan myös nauttia elämästä, en vain suorittaa sitä. Väillä täytyy vain pysähtyä, ja miettiä mikä on oikeasti tärkeää, millä on oikeasti väliä.

Joskus hommat vaan menee vituiks, ihan sama kuinka paljon itte panostaa. Ja se syö. Omassa elämässä on tapahtunut useampaan kertaan asioita, joista selviäminen on vaatinut omalta pääkopalta voimaa jatkaa eteenpäin. Monesti olisi voinut jäädä vaan tuleen makaamaan. Oon kuitenkin aina löytänyt sen voiman jatkaa, koska mä tiedän, että mä selviän. Mä tiedän, että aurinko nousee jonain päivänä myös näillä leveysasteilla!

Mä en oo sellainen ihminen, joka antaa asioita helpoksi periksi. Puuhun mennään vaikka perse edellä, mut sinne mennään, jos näin on päätetty! :D Ensimmäistä kertaa mä kuuntelin mun omaa kroppaa. Mitä se koittaa sanoa: flunssaa, kuumetta, väsymystä, hiukan lihaskipua ja jotain muuta pientä… Kroppa väsähti, ja mieli koitti hetken aikaan tuupata sitä eteenpäin. Harmi, ettei rauta nouse ihan pelkästään tahdonvoimalla!

Treenaaminen ei ole loppumassa. Kokemuksesta rikkaampana tiedän nyt, miten ensi kerralla hommat tehdään helvetisti fiksummin! Motivaatio on korkeammalla, kuin se on koskaan ennen ollut. Mä teen tätä, koska tästä mä tykkään. Fyysisesti en oo ollu koskaan näin vahva. Henkisesti kasvoin tän projektin aikana kuitenkin ihan älyttömästi enemmän. Mulla on jo uusi tavote ja uudet suunnitelmat, miten näihin päästään. Mä tiedän, mihin mä olen menossa ja miten mä sinne pääsen.

En mä ihan näin vähällä luovuta, kovia treenejä, katse eteenpäin! 


-Baulba