Aivohieronta

Tai siis virallisesti purentalihashieronta.

Tiiättekö sen tunteen, kun koko päätä kiristää? Siis kirjaimellisesti. Päänsärkyä, hartiajumeja, on kasvo-, korva-, ja leukasärkyä, korvat saattavat tuntua lukkoisilta… Sulla saattaa olla vaan pää ”jumissa”. Esim. päänsärkyä esiintyy 70%:lla purentaelimen toimintahäiriöstä kärsivillä.

Tämä kuulosta nyt ihan ”sinullahan saattaa olla kuivat silmät” -tyyppiseltä mainokselta, mutta ihan tosissaan. Purentaongelmat ovat todella yleisiä, arviolta 5-15% tarvitsee siihen hoitoa, oireita esiintyy kuitenkin yli 50%:lla.  Ongelman taustalla voi olla rakenteellisten vikojen lisäksi ihan vain stressi, sillä se lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta, josta usein seuraa purentalihasten yliaktiivisuutta (esim. hampaiden purenta yhteen). Usein myös jatkuvien hartiaseudun ongelmia ei osata yhdistää purentaan.

Mihin tämä sitten auttaa ja miten se toteutetaan?

Puremalihashieronta auttaa monenlaisiin lihasten kireyksiin, ihan niin kuin tavanomainenkin hieronta. Nyt käsittelyn kohteena on vain pää ja yläkroppa. Siihen sisältyy kuitenkin muutakin kuin suunsisäinen hoito.
Käsittelyssä käydään läpi niskan, kallonpohjan ja pään lihasten kireydet, kaula, rintalihasten yläosa ja kasvojenseutu.

Kun Hannele vetää kumihanskat käteen, väkisinkin rupeaa naurattamaan. Sitten täytyykin yrittää saada naama peruslukemille ja rentoutua. Hannele työntää käden suuhun niin, että peukalo on suun sisäosalla. Käsittely itsessään ei satu, mutta tuntuu hetkittäin epämiellyttävältä. Poskien ja leukojen kohdalla tuntee selvästi kireyttä (posket tuntuvat paksuilta), oikeista kohdista painamalla tuntuu säteilyä kasvojen ja niskan alueella. Itsellä ohimon alue on myös aina äärettömän kipeä.

Itse olen nimennyt käsittelyn aivohieronnaksi, koska käsittelyn jälkeen olo on uskomattoman kevyt ja ajatuskin juoksee ripeämmin, kun päätä ei kiristä. Aluksi kasvojen alue tuntuu raskaalta ja siltä, ettei sitä pysty täysin hallitsemaan (vähän kuin puudutus hammaslääkärikäynnin jälkeen, ei tosin niin voimakkaasti). Itsellä pari seuraavaa päivää menee yleensä kuola poskella, mutta tästä ei ole näyttöä tapahtuuko tätä muille. 😉

Kiitos jälleen Hannele ja SportMasago!

Nyt soi: Mitä jos mä rakastan sua - Yö

-Baulba

Neverever

#1 En ole koskaan katsonut Taru Sormusten Herrasta, enkä myöskään Star Wars -elokuvia.

En siis ainuttakaan. Sinällään noloa myöntää, kun kaikki aina hehkuttavat näistä ja oot itte ihan kujalla.  En kuitenkaan koe jääneeni paitsi mistään mullistavasta, mutta lupaan pitää elokuvamaratonin heti, kun sille vain löytyy aikaa. (Ei mitään hajua, kuinka monta pätkää näitä edes on.)

#2 En ole koskaan käynyt Lapissa.

Siis siellä missä oikeasti on talvi. Ja tunturit. Ja helvetin kylmä.

Taivalkoskella olen lapsena käynyt, mutta silloinkin oli kesä, joten tätä ei lasketa.

Oon siis kuitenkin nähnyt poroja muuallakin, kuin Korkeasaaressa (yksi rasti omaan listaan).

Ja tämä reissu on pakko kokea. Itte tykkään kyllä talvesta. En tosin muista, kuinka monta vuotta siitä on, kun näillä leveysasteilla sellainen on oikeasti ollut, joten sitä tarvinnee lähteä muualle ihmettelemään.

#3 En ole koskaan osallistunut body-pumppi-pamppi -tunnille.

Kerran kaverin painostuksen alaisena osallistuin Zumbaan. En ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin paskanjäykäksi. Liike lähtee lantiosta. Ei välttämättä lähde. En osallistunut toista kertaa.

Spinningissä tuli käytyä muutaman kerran. Ihan kuolema kaverille, jonka aerobinen harjoittelu on perustunut kävelyyn tai RAUHALLISEEN sisäpyöräilyyn. Keskisyke jotain +180.

Enkä nyt siis todellakaan väheksy ryhmäliikuntaa, päinvastoin. Kukin liikkuu tavalla, joka itselleen parhaiten sopii. Arvostan vaan niin suuresti omaa tilaani, joten on erittäin vaikea sijoittaa itseni hikoilemaan samanaikaisesti huoneeseen parinkymmenen muun harrastajan kanssa.

Ja kun rehellisiä nyt ollaan, niin tuossa taannoin harkitsin jopa itse osallistuvani ja hankkivani jopa jonkun kymppikortin, vähän vastapainoksi salireeniin. Jäi harkinnan tasolle. Todennäköisesti ensimmäisellä kerralla kuolisin ahdistukseen niin jäis ne loput kerrat käyttämättä. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon kaikkea erilaista jumppaa edes on (kyllä, jouduin googlettamaan, melkoisia ahaa elämyksiä), varmasti siis jokaiselle jotain.

 

#4 En ole koskaan lukenut Tuntematonta Sotilasta.

Monesti olen aloittanut. Tää on oikeesti noloa. Ei juuri lisättävää. MUTTA, tähän tulee korjaus, hankin jo kirjan, joten se odottaa lukulistalla vuoroaan.

#5 En ole koskaan saanut sakkoja liikenteessä.

Parkkisakkoja ei lasketa. Sinällään jännä, koska oon AINA hiukan myöhässä, tai on kiire, tai vituttaa edessä ajavan Skodan takavalot.

Kerran jos toisenkin on kyllä pysäytelty, mutta näistäkin on puhumalla selvitty (niin helppoa olla nainen). ”Kun en mä yhtään huomannut” tai ”En mä voinut tietää” – Toimii.

Täytyy varmaan hakata päätä puuhun, joku päivä se rapsahtaa ja veikkaan, että saa kaivaa mankelin kellarista.

#6 En ole koskaan riippuliitänyt. 

Ihan pakko joskus päästä kokeilemaan.

#7 En ole koskaan osannut soittaa mitään instrumenttia.

Meidän vanhemmilla oli sähköurut, ja mulla Pupu Tupuna opi soittamaan – kirja. Siinä kirjassa oli värillisiä palloja, ja pallojen koko kertoi, kuinka pitkään/kovaa piti kosketinta painaa. (Ja meillä tosiaan urut… Jokainen voi nyt mielessään miettiä, kuinka raskasta on mun vanhemmilla ollut, kun lapsi haluaa oppia soittamaan.)

Hain myös musiikkiopistoon. Olisin halunnut oppia soittamaan kontrabassoa.

Voin sanoa, että tätä listaa oli vaikea tehdä. Monta päivää meni miettiessä asioita, mitä ei olisi edes kerran kokeillut. Muiden listoja lukiessa vierähti kivi sydämeltä, että mä en ole ainoa juntti, jolta jäänyt Tuntematon lukematta tai Star Warssit kattomatta. :D

Mitä sä et oo koskaan tehnyt? 😊

Nyt soi: Mitä sä odotat - Ira

-Baulba