Ikäkriisi – ilman sitä kriisiä

"This is that awkward post. You know the one, where the old lady talks about how she's getting older."

23 vuotta… Taas on tullut vuosi lisää mittariin. Jännästi menee aika nykyään vähän turhan nopeasti. Justhan mä vasta täytin kahdeksantoista… Eipä tää ole mitenkään erityinen ikä, viinat on saanut itse hommattua jo useamman vuoden ja baariinkin pääsee sisälle ihan omilla henkkareilla (Poikkeuksena tietysti bubiruusu – painajaiset, onpahan jotain mitä odotella muutama vuosi ;)).

Miltä nyt sitten tuntuu? No… Oli ihan tavallinen keskiviikkoaamu, ei erityisiä viboja. Alkuviikon yövuorot hiukan painoi vielä (ja näkyivät silmien alla…), ja jalat tuntuivat hiukan tukkoisilta aikaisemman jalkatreenin johdosta.

Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla, enkä sitä halua.
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua.
Mä vain kuljen pilke silmäkulmassa!

Oon kuitenkin pistänyt muutamia asioita omassa ajattelussa ja käyttäytymisessä merkille. Aloitin esimerkiksi kierrättämisen kaverini innostamana! (Aikaisemmin periaatteena ollut, että kaikki palaa, kun on tarpeeksi lämmin). Olin asiasta ehkä jopa hiukan pelottavan innostunut. En mä ehkä maailmaa pelasta tän mun ekoteon puolesta, mut jos se tuottaa mun sisäiselle hippitytölle näin paljon hyvää mieltä, niin mikäs siinä. Selitin asiaa innoissani siskolleni, joka katsoi mua hiukan liian pitkään ja totesi: ”Mä en tiedä mitä sä oot vetänyt, mut mä haluan noita samoja nappeja.” :D

Listasin alle myös muita pienen suuria juttuja, joita olisin omalla kohdalla pitänyt vielä muutama vuosi sitten lähinnä huvittavalta ja kaukaa haetulta. Päätin jakaa mun ajatuksia teidän kanssa, ehkä joku muukin tunnistaa itsensä näistä?

• Yö unista ei hevillä tingitä! (Eikä se ole edes varteenotettava vaihtoehto, sillä kaikki älyllinen toiminta vaatii vähintään kahdeksan tunnin yöunet…)
• On oikeastaan ihan kiva viettää lauantai-ilta ihan vaan kotona. (Pieruverkkarit ja Netflix <3)
• …On myös äärettömän hienoa herätä sunnuntaiaamuna ilman jäätävää kankkusta.
• Krapulat myös pahenevat vuosi vuodelta ja joudutkin punnitsemaan, onko juhliminen sen kahden päivän kesto kanuunan (jäätävää pahoinvointia) ja univelan arvoista.
• Aamulenkkeily on oikeastaan ihan mukavaa puuhaa, puhumattakaan rauhallisista aamuista hyvin levätyn yön jälkeen.
• Huomaat myös nauttivasi ”omasta ajastasi” enemmän kuin aikaisemmin.
• Nautit myös näistä arkisista rutiineista.
• Aamupala on oikeasti päivän tärkein ateria. (Ilman kahvia ja aamupalaa on turha yrittää minkään asteista sosiaalista kanssakäymistä.)
• Suunnittelet päivät sen mukaan miten treenaat ja ruokailet.
• Menot (ja kaikki muistettavat asiat) merkitään kalenteriin.
• Hoidat asioita järjestelmällisesti, sillä rästitöiden aiheuttama kiire aiheuttaa turhaa stressiä.
• Et tarvitse enää syytä siivouspäivän pitämiselle.
• Pyrit kaupassa käydessäsi ostamaan useamman päivän ruuat etukäteen. (Selvää säästöä niin rahassa, kuin myös ajassa…)
• Katsot kaupassa tarjouksia ja luet lehdistä myös tarjoukset. (Syy siihen, miksei postilaatikossa ole kieltoa mainoksiin ja ilmaisjakeluun.)
• Kun shoppailet vaatteita, mietit useammin, kuin kerran: ”Tuleekohan tätä oikeasti käytettyä?” tai ”Tarvitsenkohan mä tätä oikeasti?”
• Pienet asiat elämässä tekevät saavat sut iloiseksi. (Esimerkiksi kiitollinen mamma rappukäytävässä, jolle pidät ovea auki tai vaikkapa ihan arkinen kahvitteluhetki kaverin kanssa ovat näitä asioita, joista saa itselleen hyvän mielen. J)
• Kauhistelet nuorisoa, jotka ”alipukeutuu” talvisin. (Itse kun yrität sovittaa vielä yhdet pitkikset päälle, eihän nää nivelet enää mitään kylmää kestä…) Sinänsä huvittavaa, sillä ei tarvitse paljoa mennä ajassa taaksepäin, kun sai aina kuulla kommentteja revityistä farkuista ja nahkatakista -20 asteen pakkasilla.
• Edellisestä kohdasta; Kerrospukeutuminen on se juttu.
• Huomaat, miten ikätoverit rupeavat vakiintumaan; on asuntolainaa, parisuhdetta, lapsia, kaikki on menossa naimisiin, vakkariduuneista puhumattakaan. Tämä aiheuttaa hetkittäin pientä ahdistusta. (Vaikka itselle rutiinit ovatkin tärkeitä, oon enemmän go with the flow – henkinen tyyppi. Teen juttuja mistä tykkään, ja luotan siihen, et nämä asiat tulevaisuudessa tapahtuu, jos niin on tarkoitettu.)
• Myönnät itsellesi, että äiti on ollut monesti asioissa oikeassa. (Mutta ei kerrota tätä vielä äidille…)

En tiiä onko musta tulossa vanha, vai olenko vain mukavuudenhaluinen? Kokonaisuudessaan voin todeta, että tämä on oikeastaan ihan kiva ikä, enkä oikeastaan ikävöi tuota ”hurjaa nuoruusaikaa”. Mainittakoon nyt vielä loppuun, et en mä mikään absolutisti ole, välillä on ihan kiva irrotella. Ja monet asiat tehdään luonnollisesti edelleen kantapään kautta, mutta ehkä joitain lamppuja on tähänkin päähän syttynyt. 

-Baulba