Turistina Irlannissa 2/2

Ykkösosan reissusta löydät täältä!

Pieniä ja suuria havaintoja Irlannista.

• Ensimmäinen juttu, johon reissullani reagoin välittömästi, oli suunta, johon ovet aukenivat: ”väärään suuntaan!” Luonnollisesti siis koitin vetää jokaista ovea auki. Ihan näppärää insinöörisuunnittelua, kun koitat änkeä itseäsi ja matkalaukkua vessaan tms.
• Myös ovien lukot ja niiden toiminta aiheuttivat hetkittäin pientä päänvaivaa. Oven avaamiseen avaimella sai joka kerta kulutettua hyvän tovin aikaa.
• Vasemmanpuolinen liikenne. Ihan pokkana ulos terminaalista ja meinasin olla ensimmäisen auton alla. (C’moon! – Kaveri tuli väärästä suunnasta! Vaikkakin tiesin tämän jo toki etukäteen, ei sitä vain osannut yhtään ajatella.) Ylipäätään koko liikenne siellä oli jotenkin kaoottista, verrattuna kotimaahan, ja saikin kokoajan olla hereillä, kun kulki kaupungilla.

• Uudet autot (Oon niin syntynyt väärään maahan, täällä mut naurettaisiin pankista pihalle, jos edes vitsinä heittäisin, että kelpais itsellenikin…) JOKA IKINEN auto oli ihan pakasta vedetyn näköinen. Enemmän huomiota katukuvassa herättikin, jos joku ajeli vanhalla Opelilla vastaan.

• Myös tapa pysäköidä autot herätti huomiota. Ne olivat juuri niin päin siinä, missä sattui olemaan tilaa (täällä, kun on tapana jättää auto menosuuntaan…) Olikin aika rajun näköistä, kun autot olivat miten sattuu, varsinkin rinteissä ja mäissä.
• Small talk vs. junttisuomi. Enpä ole itse ainakaan kovin montaa kertaa tullut kysyneeksi täysin tuntemattomalta vastaantulijalta kuulumisia, toivottaneeksi hyvää päivää tai edes moikanneeksi. (Suomessa kun sua pidetään hiukan yksinkertaisena, jos erehdyt edes hymyilemään vastaantulijalle…) Kulttuurieron huomasi selkeästi esim. Suomen paluulennolla. En ole edelleenkään varma, puhuiko vieressä istuva pariskunta suomea ("vai jotain muuta") ja koinkin itseni hieman tyhmäksi, kun puhuin välillä englantia ja välillä suomea, enkä saanut vastaukseksi muuta, kuin pitkiä katseita. :D

• Asiakaspalvelu. Ihan uskomatonta, miten hyvin kaikki auttoivat ja olivat ystävällisiä, vaikka yhteinen kieli ei aina pelannutkaan. (Puhun itse ihan hyvää englantia, ja ymmärrän kaiken kuulemani, mutta näiden aksentti oli jotain sellaista, josta ei ihan aina ottanut selvää). Ja ne muuten moikkaa ja tulee tarjoamaan apua… Eihän suomalaiset tunnetusti diggaa, jos myyjä tulee juttelemaan, mutta olihan se nyt hienoa että: sua tervehdittiin, kun tulit kauppaan, ja kysyttiin tarvitsetko apua (Ihan sama oliko pieni kauppa vai jätti-marketti). Ihan huippua.

• Vihreä väri Suomessa on vain vihreä, Irlannissa se oli VIHREEE! Maisemat olivatkin suoraan Emmerdalesta, ei niitä voi edes sanoin kuvailla.

• Jopa lehmät ja muut maatilojen eläimet näyttivät sanoinkuvailemattoman onnellisilta köllöttäessään vihreillä laitumilla.
• Pubit olivat juuri sellaisia, kuin ne olin aikaisemmin kuvitellut: tunnelmallisia, rennolla meiningillä varustettuja ja täynnä iloisia ihmisiä. (Ja juotava… Voi pojat, se oli halpaa!)

  

  Uusikaupunki edustaa!

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois...

Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan.
Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan...
Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan.

Kotona ollessa tulee ruokailtua hyvinkin tarkan linjan mukaisesti, mutta lomalle kun oli lähdetty, sallin itselleni hieman vapaamman syömisen. Tulisen ruuan ystävänä, lempparipaikaksi muodostui kanaa eri muodoissa tarjoileva Nando’s (wrapit, hampparit, pihvit yms.) Pieniä sympaattisia kahviloita löytyi lähes jokaiselta kadunkulmalta, ja tulihan niistä haettua kahvi jos toinenkin. Tavallisen kahvin saaminen oli tosin hetkittäin hieman haastavaa: erilaisia makukahveja tosin löytyi vaikka kuinka ja paljon.

Shoppailun vauhtisokeus.

Niin kuin aikaisemmassa tekstissä mainitsinkin, aamiainen Irlannissa (ja ylipäätään Iso-Britanniassa) on jotain sellaista, jonka jokaisen tulisi kokea vähintään kerran elämässä! En ole eläessäni syönyt pekonia aamupalalla, ja siinä höysteenä tietysti paistetut munat ja nakit. Oi että! Kaikkea muuta, kuin mitä olen itse tottunut syömään aamiaisella. Muutaman näinkin täyttävän aamiaisen jälkeen kaurapuuro kotona maistui taas paremmalta, kuin mitä se oli pitkiin aikoihin maistunut. :D

Matkallani sain myös tutustua moniin uusiin ihmisiin, joiden ansiosta myös uusiin kulttuureihin, sillä monet olivat Derryssä vaihto-oppilaina, ja täten kotoisin muualta. Oli hienoa, miten mut otettiin vastaan, ja pääsinkin heti mukaan kaikkiin juttuihin. J Näitä ihmisiä on todella ikävä. Toivottavasti nämä tiemme kohtaavat joskus uudelleen.

Lisää kuvia reissusta löydät gallerista!

-Baulba